Monday, November 24, 2014

wassup?



Loppusyksyn pahin työrupeama on vihdoin takanapäin, ja nyt riittää intoa ja energiaa puskea läpi synkän marraskuun joulukuun puolelle. Raskaan työputken loppumista oli hyvä juhlia viime viikonloppua, kun vietimme tyttöjen pikkujouluja rakkaiden ystävien kesken. Herkkuja, glögiä, kuohuvaa, iloista naurua ja puheensorinaa sekä loppuillan tanssahtelut pikkujoulumekossa - ihana ilta kaikkineen!

Edellisen ja tämän postauksen välissä olen

- tehnyt hurjasti (ja ihan liikaa) töitä
- stressannut turhaan aisioita, joihin en itse pysty vaikuttamaan
- viettänyt lähes totaalista blogilomaa, sekä omastani että muiden
- aloittanut taas liikkumaan enemmän
- saanut rasitusvamman pakaraani liian rajulla startilla :)
- löytänyt piikkimatolla makoilun ihanuuden uudestaan
- laittanut paperilla olohuoneen sisustusta uusiksi (miehen suureksi ”riemuksi”)
- katsonut viisi tuotantokautta Bones’ia Netflixistä
- lukenut enemmän kirjoja kuin pitkään aikaan
- ostanut liput ensi syksyn Oopperan kummitukseen (menivät muuten hetkessä, hyvät paikat ainakin!)
- suunnitellut ensi kevään matkaa äidin kanssa
- fiilistellyt parin viikon päästä koittavaa minireissua Bristoliin miehen kanssa
- yrittänyt lahjoa lasta oppimaan potalle, meillä mennään varmaan kouluunkin vielä vaipoissa (hyviä vinkkejä, anyone?)
- siivonnut rankalla kädellä vaatekaappeja joulukuista Kaivarin Kanuunan kirppariviikkoa varten

Tämmöistä täällä, ja nyt suunnistan lukemaan teidän blogiystävien kuulumisia - niitä lukemattomia postauksia kun on jokusen verran rästissä!

Kuvituksena muistikortille jääneet asukuvat loppusyksyltä - lämpimän takin ja paksumpien sukkisten kanssa ihan kurantti asu tähänkin vuodenaikaan.


Thursday, October 30, 2014

fall melancholy



Täällä on ollut aistittavissa pientä syysmelankoliaa. Pari viikkoa on ollut melko vetämätön olo, ja tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi. Eniten houkuttaa sohvannurkka ison peiton alla, unikin maistuisi koko ajan eikä mikään määrä unta tahdo peitota jatkuvaa väsymystä. Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa kuitenkin iloksi muutu, kun on tässä rauhassa lepäillyt omaa kehoa kuunnellen ja karsinut kaiken ylimääräisen tekemisen minimiin. Blogimaailmassakin olen suosiolla viettänyt pientä hiljaiseloa, mitä sitä turhaa väkisin vääntämään jos ei ole mitään asiaa. Viime viikonloppuna kuitenkin päätin nousta sieltä sohvanpohjalta edes vähäsen, ja lähdimme metsäpolulle lataamaan akkuihin energiaa ja haistelemaan raitista syysilmaa. Ja niin sitä mieliala taas kummasti kohosi, ei siinä kovin ihmeellisiä kikkoja aina tarvita.

Metsäretken asu noudattaa pitkälle sitä linjaa, johon viikonloppuisin turvaudun - helppoa ja mukavaa. Neuleita, saappaita ja karvavuorattuja parkatakkeja. Tulevana viikonloppuna joudun tosin hylkäämään viikonloppu-univormuni. Perjantaina vedetään ylle naamiaiskostuumi, ja lauantaina jotain astetta fiinimpää illanistujaisiin. Edellisistä halloween-naamiaisista onkin ehtinyt vierähtää jo neljä vuotta, joten tulevat kemut jos mitkä nostavat fiilistä melankoliasta iloisempiin svääreihin :)

Onko siellä ruudun takana merkkejä syysmelankoliasta, vai olenko ainoa synkistelijä?

//Have been feeling a bit down and tired lately, some kind of fall melancholy I think. But nothing too serious, that a walk in the woods and nice crisp fall air doesn't fix!





HAT H&M / COAT United Colors of Benetton / SWEATER Denim & Supply Ralph Lauren / JEANS H&M / BOOTS Dream in Green

Thursday, October 16, 2014

something old


Siinä se nyt vihdoin ja viimein on! Olen jo pitkään etsinyt sitä täydellistä nojatuolivanhusta sekä vanhan tavaran liikkeistä että pitkin nettiä. Lopultakin löysin huuto.netistä tämän vanhan rokokoo-tuolin ihan törkeän halvalla - epäilen että myyjällä on käynyt ajatusvirhe hinnoittelussa tai sitten siitä piti vain päästä nopeasti eroon. Niin tai näin, minä olen ainakin erittäin tyytyväinen huokeaan löytööni.

Tuolin runko on todella hyvässä kunnossa, ainoastaan verhoilussa näkyy vanhuksen ikä. Tämä innostikin minut googlailemaan verhoilukursseja, tosin tältä syksyltä ne olivat kaikki ehtineet jo täyttyä. Uusi yritys kevään kursseille, siihen asti tuoli saa olla ihan omana itsenään. Ties vaikka saisi jäädäkin tuollaiseksi, vähän rähjäisessä ulkonäössä on kuitenkin sitä omaa särmäänsä.

Samoin kuin pukeutumisessani, arvostan myös huonekaluissa ja sisustusesineissä vanhaa käsityötaitoa ja laatua. Kotoamme löytyykin suloinen sekamelska uutta massatuotantoa, vanhaa uniikkia ja vielä vanhempaa antiikkia. Rakkain sisustuselementtini on reilu 100 vuotta vanha puinen matka-arkku, joka toimittaa sohvapöydän virkaa.

Pidätkö sinä vanhoista huonekaluista ja esineistä, vai oletko enemmän modernin ystävä?

//I finally found the perfect old rococo chair, that I have been looking for for ages.


Tuesday, October 14, 2014

foggy sheep island


Saimme sitten kuitenkin raivattua vielä sunnuntaina aikataulusta tilaa pienelle luontoretkeilylle, tosin sinne Nuuksioon asti emme vieläkään kerenneet. Lammassaari ja Kuusiluoto olivat sopivasti matkan varrella kohti seuraavaa etappia, ja ilokseni myös lampaat olivat vielä siellä laiduntamassa ennen siirtymistä talviteloilleen.

Ilma oli todella sumuinen, ja jotenkin aistin siinä harmaudessa (jopa melkein valkoisuudessa) aavistuksen tulevasta talvesta. Tunnelma oli lähes aavemainen pitkospuita pitkin kävellessä korkean kaislameren keskellä, kun horisontti peittyi sumuun ja luonto oli aivan äänetön - vain omien askeltemme kaiku puisella alustalla rikkoi hiljaisuuden. Jonkin aikaa käveltyämme vastaan tuli kutenkin vanha portti, jonka takana aukeni taas tuttu ja turvallinen ruskamaisema. Polut olivat peittyneet värikkäisiin lehtiin, ja pihlajan oksat olivat kallellaan punaisten marjojen painosta. Pienet papanat kalliolla kielivät lampaiden laiduntavan lähellä. Ja siellähän ne pian olivatkin, kaikki kolme meitä uteliaasti katsellen.

Paluumatkalla kaikki aavemaisuus karisi yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin, kun seuraava aikataulu joudutti askeliamme ja väistelimme vastaantulevia retkeilijöitä kapeilla pitkospuilla kiirehtiessämme kohti parkkipaikkaa ja paluuta todellisuuteen. Tämä pieni palanen maagisuutta kiireisen viikonlopun keskellä oli kuitenkin kaikki mitä tarvitsin, ja luonto latasi akkuni täyteen energiaa työviikkoa varten. Uudet retket toisissa maisemissa sitten seuraavana viikonloppuna!

//Visited a nearby nature conversation area last weekend, and the weather was really foggy. A bit ghostly feeling, when the nature was completely silent, and all you could hear was the sound of your own feet on the wooden duckboard.