Sunday, April 15, 2012

satu vanhasta matka-arkusta





Lähes satavuotias matka-arkku oli viimeisellä matkallaan halki Suomen - se oli näet matkalla viettämään ansaittuja eläkepäiviä Etelä-Suomeen. Arkku huokaisi helpotuksesta, se oli jo väsynyt matkustamiseen. Toki se oli maailmaa kierrettyään kokenut enemmän kuin moni muu voi sanoa. Se oli matkustanut idän pikajunalla ja höyrylaivalla, kätkenyt sisäänsä tuliaisia marokkolaiselta maustetorilta, viettänyt öitä taivasalla tähtien tuikkiessa Afrikan viidakossa ja nähnyt ensimmäisen vilkaisun muuan egyptologin kuninkaiden laaksossa suorittamien kaivausten saaliista.

Mutta kuten sanottu, arkku alkoi jo väsyä, olihan se lähes sadan vuoden mittavassa iässä. Arkkua kuitenkin pelotti; se oli nähnyt useiden kollegoidensa joutuvan hylättyinä osto- ja myyntiliikkeiden varastoihin tai mikä pahinta - polttopuiksi. Arkku tiesi parhaiden päiviensä olevan jo takana päin, ja ulkokuorensa reissussa rähjääntynyt. Toiveikkaana se kuitenkin otti uuden paikkansa vanhan tavaran myymälässä vastaan. Putiikin pitäjä, itsekin jo parhaat vuotensa nähnyt mies, lohdutti arkkua. "Sinussa on charmia", hän sanoi. Päivät kuitenkin vaihtuivat viikoiksi, ja viikot kuukausiksi. Kukaan ei edes katsonut nukkavierua arkkua.

Eräänä päivänä vanhan miehen veljenpoika tuli käymään liikkeeseen, ja ehdotti että mies laittaisi osan tavaroista myyntiin internettiin. "Minä autan sinua", hän sanoi vanhalle miehelle. Miehet uurastivat useamman päivän ja saivat kuin saivatkin tavarat listattua osto- ja myyntisivustolle. Vanha matka-arkku oli päässyt kunniapaikalle ja siitä kerrottiin kauniin sanoin. Arkku uskalsi olla jälleen toiveikas. Meni jälleen useita päiviä, ja arkun mieliala laski sitä mukaa kun päivät kuluivat. Eräänä huhtikuisena iltana vanha mies tuli arkun luo kasvoillaan arvoituksellinen ilme. "Sinä olet saanut kodin", mies sanoi arkulle ja hymyili niin että ryppyiset kasvot loistivat. "Lähdet sinne jo huomenna".

Arkku oli matkalla uuteen kotiinsa kuorma-autossa, ja sitä alkoi jännittämään mitä lähemmäksi määränpää kävi. Senkin vanha hölmö, se ajatteli itsekseen. Pian se tunsi auton pysähtyneen ja kuuli askelten ääniä. Kuljettaja avasi kuorma-auton oven ja alkoi lastaamaan tavaroita rullakkoon. Rullakko työnnettiin suureen varastorakennukseen, joka näytti arkkuvanhuksen mielestä pieneltä kaupungilta. Rakennus oli täynnä korkeita hyllyjä ja sen käytävillä ajoi trukkeja kuljettaen erikokoisia paketteja. Samanlaisiin vaatteisiin pukeutuneet miehet ja naiset parveilivat pitkin käytäviä, osa juosten kiireisenä, osa keskenään keskustellen. Rullakko pysähtyi ja arkku nostettiin hyllyyn. Se jäi katselemaan vilinää ja vilskettä ympärillään, toivoen että pääsisi nopeasti uuteen kotiinsa.

Arkku hätkähti, se oli huomaamattaan torkahtanut. "Olen tullut hakemaan matka-arkkua", se kuuli nuoren naisen äänen sanovan. Tämän täytyi olla hänen uusi omistajansa, arkku ajatteli. Se röyhisteli rintaansa ja yritti näyttää mahdollisimman charmikkaalta ja elämää nähneeltä herrasmieheltä. Se kuuli lähestyvää korkojen kopinaa, eikä malttanut innostukseltaan pysyä nahoissaan. Arkku näki tummatukkaisen naisen pysähtyvän eteensä ja hymyilevän. "Se on täydellinen", nainen sanoi vieressään kulkevalle miehelle joka piteli sylissään pientä vauvaa. "Voin vain kuvitella mitä kaikkia seikkailuja se on kokenut ja mitä kaikkea se on nähnyt." Arkku myhäili tyytyväisenä - tietäisitpä vaan, se ajatteli itsekseen. "Valitettavasti maailmanmatkailut taitavat olla nyt takana päin, mutta sinua odottavat toisenlaiset seikkailut" nainen sanoi arkulle. "Saat olla olohuoneemme keskipiste, ja kehumme sinua kaikille, jotka tulevat käymään meillä. Näyttelet illanistujaisissa tärkeää osaa, sillä kaikki istuvat ympärilläsi." nainen lupasi. "Olet tukena kun tyttäremme opettelee kävelemään ja tarraa sinuun kun hän meinaa kaatua. Tulet olemaan hänellekin tärkeä", mies jatkoi ja hymyili hänkin arkulle. Mies nosti arkun hellästi alas hyllystä. "Tule", nainen sanoi sille. "Nyt mennään kotiin".

Oikeasti bongasin arkun huuto.netistä ja se tuli meille Matkahuollolla kotiin, mutta se ei ollut yhtään näin kiva tarina:)


-----


//Bought this nearly 100 years old trunk as our living room table. Love it!


No comments:

Post a Comment

Thanks for your time!