Friday, July 31, 2015

#husbandtag

Blogeissa on viimepäivinä pyörinyt hauska husbandtag-haaste, jonka minäkin innolla (ja jännityksellä, höhöö) nappasin. Ja kyllä siltä vaikuttaa, että tuo mies taitaa tuntea minut kuin omat taskunsa - yhtä vastausta lukuunottamatta. Tosin onhan tässä yhteiseloa takana jo vuodesta -97, joten olisin ollut aika huolestunut jos vastaukset olisivat olleet päin prinkkalaa :)



1. Jos vaimosi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?

Vampyyripäiväkirjat.
Juu, ja kaikki muutkin yhtä laadukkaat yliluonnolliset teinisarjat :)

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?

Chilimajoneesin.
Ehdottomasti! Ettei mene liian kevyeksi.

3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?

Chicharones.
Anopin erikoisuus jota inhoan suuresti. Anoppi on kotoisin Kolumbiasta, ja siellä tämä porsaan rasvaisista osista tehty kovaksi öljyssä käristetty juttunen on suurta herkkua.

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

Viiniä ja hyvän pihvin.
Ei lisättävää. 

5. Mikä on hänen kengänkokonsa?

36-37
Oli tosiaan ennen raskautta, nyt se on kasvanut 37-38.

6. Jos hän keräisilisi jotain, mitä se luultavasti olisi?

Intiaanipäälikön päähineitä.
Voisin hyvin keräilläkin :)

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

Juustoja.
Kyllä, ja mahdollisimman paljon erilaisia!

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

Hippimusaa ja räppiä.
Juu-u.

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?

Huonoista vampyyrielokuvista.
Eiiiih, ne on hyviä!

10. Minkä väriset silmät hänellä on?

Sinisen harmaat.
Taitaa oikeasti olla harmaan siniset, mutta sinisen harmaat kuulostaa kyllä paremmalta :)

11. Kuka on hänen paras ystävä?

Kaisa.
Pus Kaisalle!

12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?

Makailen sohvalla tekemättä mitään.
Kyllä!

13. Missä hän on syntynyt?

Helsingissä.
Jeps.

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?

Lakritsikakku.
Kelpaisi, ja ehdottomasti odotan tämmöistä kakkua syyskuussa synttäripöytään :)

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?

Tyttäremme kanssa, ja joskus myös kirjojen parissa.
Parasta ajanvietettä!

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?

Hän on hyvin luova jota työssään graafisena suunittelijana pääsee toteuttamaan.
Kiitos muru!

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?

Maksalaatikko tai hernekeitto nakeilla.
Eikö muka kaikki laita hernekeittoon nakkeja? Ja maksalaatikkoon laitan aina ison lusikallisen voita sekaan. Maksalaatikon pitää olla Saarioisten (itse tekemä ei ole yhtä hyvää), ja ehdottomasti rusinallinen versio - vaikka noukinkin ne rusinat sieltä pois.

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?

Puhelin, avaimet ja lompakko.
Ja näiden lisäksi miljoona ja yksi turhaa asiaa.

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?

Aamuheräämiset.
Joo, olen aika mörkö aamulla. Ei kannata puhutella ensimmäiseen puoleen tuntiin :)

20. Entä piristymään?

Tyttäremme.
Aina <3

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?

Weird Al Yankovich.
Mitäääää? Tämä oli kyllä aika random :)
Oma vastaukseni olisi Laura Mazurek, vaikkei hän nyt ihan sanan varsinaisessa merkityksessä ole julkkis. Bohojumalatar kuitenkin!

22. Millainen hän on vaimona?

Tekee minusta paremman ihmisen.
Love you muru!

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?

Ennen kuin rupesimme deittailemaan.
Aivan totta, ehdimme olla ystäviä melkein vuoden ennen seurustelua.

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?

Askartelu.
DIY-projekteja riittää, ja asunnossa on ympäriinsä kaikenlaista askartelurompetta, kankaanpalasia, helmiä ja höyheniä :)

25. Millainen on hänen kotilook?

Rento ja meikitön.
Eli verkkarit ja kauhtunut t-paita, tukka suttunutturalla päälaella. Ja ne villasukat - kesät talvet!



Löytyikö jotain yllättäviä paljastuksia? Vai kuulostiko ihan minulta?

Monesta blogista olenkin näitä jo lukenut - ja lukisin mielelläni lisääkin. Laittakaahan kommenttiboksiin viestiä, jos innostutte myös haasteen toteuttamaan!

Tuesday, July 28, 2015

white // blue




PAITA Denim & Supply Ralph Lauren / FARKUT vintage (70s)

Viime viikonloppuna vietettiin miehen kummipojan 1-vuotissynttäreitä, ja täytyy vielä täälläkin kehaista, että kemuissa oli ihan mielettömät herkut tarjolla! Tämmöinen food lover kun olen, en kyllä kovin pitkälle herkkupöydästä liikkunut. Voileipäkakun pitäisi kuulua ihan ehdottomasti lähes jokapäiväiseen ruokavalioon, eikös? Ja juuri kun luulin että herkut olivat siinä ja että mahaan ei mahdu enää mitään, nostettin pöytään vielä makeimpia mansikoita joita olen koskaan maistanut. Ooh.

Herkkuja sulateltiin sitten sunnuntaina naperon kanssa Hoplopissa, kun minäkin pääsin kiipeilemään ja ryömimään vikkelän neidin perässä pitkin sokkeloita. Se on kuulkaas aika hauskaa vaikkakin hikistä hommaa. Odotan kauhulla sitä päivää, kun en enää saa mennä mukaan sokkeloihin - yksinään kun ei taida kehdata mennä :)

Illalla miehen ja lapsen mentyä nukkumaan varasin itselleni vielä pienen hemmotteluhetken. Kokkailin keittiössä kasvoille kuorintavoiteen (sokeria, hunajaa, kookosöljyä) ja savinaamion (bentoniittisavea, hunajaa, teepuuöljyä), herkuttelin salmiakkiaakkosilla ja katsoin Netflixistä hömppää piikkimatolla loikoillen.

Mitä teidän viikonloppuunne kuului?

Monday, July 27, 2015

6 days in Kesälahti

Miniloma on vietetty ja arkeakin sen päälle jo vajaa viikko. Reissukohteena oli vanhempieni kesäasunto (äitini lapsuudenkoti) Itä-Suomessa Kesälahdella. Vaarivainaani on rakentanut talon jatkosodan jälkeen kun hän palasi rintamalta - ikää puutalolla on siis jo jonkun verran, ja se näkyy talon kunnossa. Taloa on vasta pari vuotta sitten alettu oikein toden teolla kunnostamaan, kun mummoni kuoltua vanhempani ostivat äidin sisaruksilta talon kokonaan itselleen. Itse olen vauvasta asti viettänyt kesäni tuolla, joten on ihanaa, että talo pysyy perheessä ja Oliviakin saa viettää kesiä itselleni niin tärkeässä paikassa.


Mansikkamaitoa kului lomalla varmasti litratolkulla, punaviiniä sentään vähän vähemmän :)
Pihalle oli kasvanut taas ihan hurjasti metsämansikoita, joita keräiltiin niittämisen alta talteen. Kookos ei mansikoista juuri perusta, mutta edelliset koirat söivät pihalta mansikat ennen kuin itse ehti edes maistaa. Mansikkamaidosta tulee aina lapsuus mieleen - jostain syystä juon sitä aina vain tuolla.


Äiti on tehnyt alapihasta ihanan satupuutarhan, jossa kukkii jos jonkin sorttista kasvia. Kukkien lisäksi pihalla on paljon yrttejä ja hyötykasveja, joista sai napattua salaatin ja ruokien sekaan maustetta.


Kaksi wanna-be-kasvitieteiljää kasvikirjan kanssa. Olivia oppi reissun aikana tunnistamaan luonnosta jo vaikka kuinka monta kasvia! Kumisaappaat ja verkkaripuku olivat vakiovarusteet ainakin aamuisin ja iltaisin, päivällä onneksi pärjäsi vähän kevyemmällä varustuksella.


Puutarhan vartijat.


Kesälahdelta Savonlinnaan ajaessa on ihan pakollinen pysähdyspaikka Punkaharjun harjualueella oleva Runebergin muistomerkki. Muistomerkillä otetaan aina valokuva, ja näitä kuvia löytyy ihan siitä asti, kun vanhempani ovat tavanneet. Kuvia löytyy vuosien varrelta siis aika monta :)

Yhtenä päivänä pääsimme myös vihdoin rantaelämän makuun! Läheisellä Mäntyrannan leirintäalueella on iso hiekkaranta, jossa on sopivan matala rantavesi Oliviankin leikkiä.


Tuo lohikäärme on vaan niin ihana, otin siitä varmaan 20 kuvaa eri suunnista :)


Savonlinnassa käytiin pariin otteeseen loman aikana, ja pikkuneiti piti tietysti viedä katsomaan myös Olavinlinnaa. Tosin läheinen iso leikkipuisto taisi kuitenkin viedä voiton hauskuudessa, linna ei tuota kuvassa olevaa valokuvausseinää lukuunottamatta tainnut niin hirveästi innostaa.

Viimeisenä iltana käytiin äidin kanssa vielä keräämässä talteen kasveja ja yrttejä talven varalle läheiseltä niityltä ja metsästä, sen jälkeen vielä lasillinen mansikkaviiniä ilta-auringossa.


Tämä vanha omenapuu ei enää tee omenoita (kukkii kyllä kauniisti), mutta se saa kuitenkin olla alapihan keskipisteenä. Se on istutettu kun äitini oli ihan pieni, joten puuvanhuksella on ikää jo melkein 60 vuotta!

Seuraava reissu tehdään sitten syksymmällä ruskan aikaan. Sytytetään takkaan tuli ja kuunnellaan sateen ropinaa.

Friday, July 17, 2015

greece photo diary // part two






Pääsimme reissulla onneksi sateista huolimatta vaeltamaan Kritsan kylän rotkoon, ja se oli ainakin minulle matkan kohokohta. Suurin osa matkasta oli jokseenkin helppokulkuista, tosin kiipeilyä se vaati silti melko paljon. Pahimpiin paikkoihin oli tehty kiipeilyä helpottamaan kahvoja ja ottimia, joten kokematonkin rotkovaeltaja onnistui mainiosti. Olimme liikkeellä jo aamulla aikaisin, eikä muita vaeltajia ollut paikalla ollenkaan, joten saimme matkata ylhäisessä yksinäisyydessämme.

Rotko ei ole mikään hurjan pitkä, joten tämmöiselle ensikertalaiselle se oli loistava. Pärjäsin myöskin hyvin ihan tavallisella varustuksella, lenkkarit kelpasivat hommaan varsin mainiosti vaelluskenkien puuttuessa. Matkan varrella ihailimme jylhiä maisemia ja haistelimme upeita luonnonyrttien tuoksuja. Rotko oli myöskin melkoinen luutarha, vuohien pääkalloja ja muita luun osia löytyi sieltä täältä. Kuvassa olevaa pääkalloa nostaessani jännitin, tuleeko sieltä lehtien alta mukana myös loput luurangosta :)

Suosittelen ehdottomasti sekä pientä idyllistä Kritsan kylää että rotkoa, jos matkasi suuntaa samoille suunnille! Rotko on sen verran pieni, että sinne ei tehdä mitään valmiita reissuja, mutta Kritsan kylään pääsee kätevästi Agios Nikolaoksesta paikallisbussilla 15 minuutissa. Kylästä tulee kävelyä rotkolle vajaa pari kilometriä.


Rotkosta kertyi mukaan tietysti kassilinen yrttejä, joilla maustoimme ruokaa ja haudutimme teeksi hotellilla. Huoneistomme tuoksuikin pari päivää ihan yrttikaupalta :)








Vielä olisi kuvia yhden postauksen verran, palataan siis myöhemminkin Kreikan tunnelmiin!

Thursday, July 16, 2015

mini holiday


DRESS Forever 21 / SANDALS Free People / BACKPACK Kipling (gifted) / HAT from Greece

Se olisi sitten kesäloman paikka, kokonaiset kuusi päivää. Kohta hilpasen kohti Kaivarin Kanuunaa viemään muutaman kassillisen vaatteita myyntiin, ja iltapäivästä naperon kanssa juna-asemalle - suuntana vanhempieni kesäasunto Itä-Suomessa Kesälahdella. Miehellä on vielä sen verran töitä, että hän tulee perässä vasta lauantaina. Suunnitelmissa on rötväillä verkkareissa, syödä mansikoita ja nauttia luonnon rauhasta. Vettä tulee niskaan kuitenkin, joten auringonotosta ja uimisesta en edes turhaan haaveile. Käymme varmasti piipahtamassa ainakin Savonlinnassa syömässä torikahvilassa lörtsyt, muuten otetaan ihan rennosti ja fiiliksen mukaan.

Mukavaa loppuviikkoa!

I'm starting my mini summer holiday today, whole six days, yayy! I'm heading to Eastern Finland, where my parents have a summer house. I'm planning just to relax, eat strawberries and lounge in my sweatpants.

Monday, July 13, 2015

details // livingroom

Nyt seuraa liuta jokseenkin huonolaatuisia kuvia, mutta koittakaa kestää. Onnistuin hukkaamaan kameran laturin, joten kuvat on näpsitty puhelimella. En kuitenkaan malttanut odottaa, vaan kuvia piti päästä jo räpsimään ja jakamaan. Ehkä näistä kuitenkin selvän saa! Tässä siis pientä kurkkausta meidän uuden kodin olkkariin - muut huoneet ovat vielä jokseenkin kesken sisustuksen ja somistuksen osalta.


Minun huikean ihana DIY-projekti eiliseltä koristaa nyt olkkarin seinää! Innostuin oikein kunnolla askartelemaan, tein nimittäin myös hauskan viirinauhan vanhoista kangastilkuista. Kunhan liima on kunnolla kuivunut, pääsee sekin seinälle.


Tätä taulukollaasia ajattelin jatkaa vielä jonkun verran, kellarista löytyy nimittäin iso kasa tauluja ja valokuvasuurennoksia. Tältä seinältä löytyy kolmen sukupolven teoksia - ylimpänä on mummoni maalama japanilainen nainen, oikealla oma pääkallotekeleeni ja alimmainen (huonosti erottuva) valkoinen kehys sisältää Olivian ensimmäisen pääjalkaisen. Vasemmalta alhaalta löytyy myös omaa käsialaani oleva kiinalainen pappa. Naamio on matkamuisto Italiasta.


Eniten harmaita hiuksia aiheuttava asia meidän olkkarissa ovat nuo pirun johdot! Olkkarissa on pistorasioita tasan kahdessa paikassa, ja mielestäni aivan epäloogisissa semmoisissa. Noille seinän viertä kulkeville johdoille ei siis voi mitään, yritän vain olla katsomatta lattianrajaan :)


Tämän suuren siveltimen olen tuonut joskus Kiinasta, ja sen ainoa funktio on oikeastaan roikkua seinällä ja näyttää nätiltä. En ole raaskinut ottaa käyttöön, ja koska se on todella suuri, saisi maalattava kanvaskin olla ihan mielettömän kokoinen että tuolla mahtuisi maalailemaan.


Kirjahyllyn päältä kurkkii lisää matkamuistoja. Kori on ostettu Kiinasta, ja ruukun olen tuonut Kreikasta katumarkkinoilta. Maapallo ei tosin ole matkamuisto, mutta matkoista sekin muistuttaa.



Kirjahyllyn vieressä ikkunan alla on kiinalainen antiikkisenkki, joka on ikuisuuslainassa äidiltäni. Se ei mahtunut vanhempieni uuteen kotiin, joten mielelläni olen ottanut sen meille hoitoon. Senkin päälle olen ripotellut kaikenlaisia esineitä, jotka tosin vaihtavat paikaa harva se päivä. Temppelileijonapariskunnan olen tuonut Kiinasta, safarihattuinen poika löytyi pienestä sisustusliikkeestä Espanjasta. Sille oli parikin, mutta sen olen onnistunut jo rikkomaan.


Lasikuvun alta kurkkii ostos viimeisimmältä Kreikan reissulta, minotauruksen pään ostin turistikojuista Knossoksen raunioilta.


Kristalleja ja kiviä meiltä löytyy vähän joka paikasta, rakkaimmat ovat tässä kulhossa kiinalaisen senkin päällä.


Kattolampun varjostimen olen löytänyt Indiskasta, harmittaa etten silloin ostanut useampaa. Jos joku tietää mistä vastaavia voisi löytää, hihkaiskaa hep kommenttiboksissa!



Sohvapöydän virkaa toimittaa antiikkinen arkku, ja sohvaa koristaa tietysti tyynyröykkiö jota mies inhoaa. Itse voisin laittaa siihen vielä tuplasti lisää tyynyjä! Lehmänkarvainen lattiatyyny on meidän hauvan omaisuutta, siinä on niin mahdottoman kiva loikoilla.


Olkkarin vierestä löytyy keittiö, mutta se vaatii vielä sen verran hommia että siihen palataan tätä pientä kurkkausta lukuunottamatta myöhemmin erikseen. Kaakelit ja saumat ovat melkoisen huonossa kunnossa, ne on ihan pakko uusia molemmat. Kaapistot ovat ihan siedettävät, joten niiden kanssa selviän pelkästään vetimet vaihtamalla.

Tämmöistä meillä - sulassa sovussa sekaisin Ikeaa, antiikkia ja muuta vanhaa rojua. Miehelläni olisi ehkä vähän pelkistetympi maku, mutta olemme sopineet että minä en puutu hifi-hankintoihin jos hän antaa minun sisustaa rauhassa :)

Friday, July 3, 2015

greece photo diary // part one

Vihdoin on käyty kameran muistikortti läpi, ja aika spämmätä blogia kuvien muodossa muutaman postauksen verran! Olimme äitini kanssa toukokuun viimeisellä viikolla ottamassa varaslähtöä kesään Kreikassa (Kreetalla Agios Nikolaoksessa tarkemmin), ja "hermolomalla" työntäyteisen kevään jälkeen. Paikka on varmasti keskikesällä aikamoinen turistirysä, mutta koska olimme juuri viikkoa ennen sesongin alkua, oli paikka vielä hyvin rauhallinen. Itse kaupungissa ei ole juuri nähtävää, mutta lähialueilla riitti katseltavaa senkin edestä. Autoa emme vuokranneet, mutta bussiyhteydet toimivat hyvin ympäri saarta, ja muutamalla eurolla huristeli pidemmänkin matkan.





Vaikka normaalisti olenkin aikamoinen yökukkuja, lomalla rytmini hitsautuu aamuvirkun äitini kanssa hyvin yhteen. Illalla aikaisin nukkumaan, ja aamulla ylös juuri ennen auringonnousua. Aamun valjetessa laitoimme kahvin hiljalleen porisemaan, ja aamiaispöytään maailman parasta kreikkalaista jugurttia hunajan kera. Aamiainen syötiin hotellihuoneen terassilla (joka oli muuten jättimäisen kokoinen!) auringonnousua katsellen. Aamut sekä illat olivat melkoisen vilpoisia, joten aamupala nautittiin usein vilttiin kääriytyneenä - ensimmäisenä päivänä ostoslistalla olivatkin lampaankarvatossut. Kuvissa ensimmäisen aamun sarastus sekä auringonnousu. Maisema oli melkoisen zen - vai mitä!





Keskustan sydän - pohjattoman järven ympäristö - oli varsinkin aamuvarhaisella hiljainen ja kaunis. Pienten värikkäiden veneiden parkkipaikka jylhien kallioiden suojassa. Kertaakaan en tosin nähnyt kenenkään noita veneitä käyttävän, mutta ehkä sekin asia muuttui turistikauden alkaessa. Reittimme bussiasemalle kulki aamuisin järven ohi, ja pääsimme heti aamutreenien makuun kavutessamme portaita mäkeä ylöspäin. Mutta aherrus palkittiin, sillä mäen päällä oli juuri se leipomo, josta löysi ne parhaimmat fetapiirakat. Oikein rasvaiset tietysti. Niitä mutustellessa oli leppoisaa jatkaa matkaa bussiasemalle.



Minulle tärkeä osa Kreikkaa ovat aina olleet ne upeat sinivalkoiset talot, jotka harmikseni jäivät tältä reissulta kokonaan puuttumaan. Täytyy siis seuraavaksi matkata vaikkapa Santorinille - siellä niitä on takuuvarmasti. Löysin kuitenkin yhden sinisen lautaportin valkoisesta talosta (oh happy days!), ja kompensoin sinivalkoisten talojen puuttumista sinivalkoisella mekolla. Mekko löytyi juuri ennen matkaa viimeisessä paniikissa HM:ltä, ja tykkään siitä hurjasti!







Eräänä sateisena aamuna olimme päättäneet lähteä läheiseen Kritsan kylään rotkovaellukselle, mutta taksikuskimme kieltäytyi viemästä meitä sinne. Siellä olisi kuulemma sateen takia liian liukasta ja vaarallista. Hän ehdotti sen sijaan läheistä arkeologista kohdetta, jossa oli muinaisen Lato-nimisen kaupungin rauniot. Piti oikein nyt jälkikäteen googlata miten vanha paikka olikaan kyseessä, ja ilmeisen muinainen se oli. Google kertoo 8th century BC, mutta nyt lyö pää tyhjää mitä tuo on suomeksi. Paljon ennen ajanlaskun alkua kuitenkin.

Onneksi taksikuski osasi suositella kohdetta, se oli nimittäin ainakin tämmöisen historiafriikin ja wanna-be-arkeologin mielestä ihan huikea! Alue oli todella suuri ja hyvin säilynyt, ja alueella ollut kartta muinaisista kaduista ja rakennuksista antoi hyvin kuvan siitä, miltä siellä on mahtanut näyttää. Kipusimme vuorta niin korkealle kuin uskalsimme, ja näköalat olivat mahtavat. Loppureissusta aurinkokin tuli vihdoin esiin, ja aloitimme neljän kilometrin patikkamatkan kohti läheisen kylän bussiasemaa.

Jatkoa seuraa..!